Pieni tyttöni

30 toukokuuta 2015

Rakkaus sinuun oli minussa aina.
Kaunis laulu odotti soittamistaan.
Kaikki mitä on ennen syntymää
elämän aikana ja sen jälkeen.
(Annamari Marttinen)

Me kuljimme yhdessä pitkän matkan siihen huhtikuiseen päivään jona synnyit. Kesästä pitkän talven yli. Viimein kevät saapui tuoden valoisat päivät mukanaan. Sektio, joka minulle tehtiin oli todella rankka kokemus ja sairastamani sairaudet vaikuttivat leikkauksen aikana lamaten elimistöni. Lääkärit pelkäsivät, ettei aineenvaihduntaani saada toimimaan, mutta onneksi heidän antamiensa lääkkeiden ansiosta päästiin pahimman yli ja pääsin letkuista parin päivän päästä leikkauksesta. Voimakas hypotermia ja sen jälkeen tehty kohdun tyhjentäminen oli erittäin kivuliasta, sillä kipulääkkeitä siinä ei pystytty antamaan. Tyhjentämistä tehtiin puolen tunnin välein kerralla 2 kertaa putkeen nyrkein kohtua painaen tyhjäksi. 


Pienokaisen vointi synnyksen jälkeen ei ollut myöskään paras mahdollinen, sillä sektiolapset joutuvat lähes aina heti tarkkailuun ja vierihoitoon. Sektio tehtiin minulle täysnukutuksessa sairauksieni vuoksi, vaikka se yleensä tehdään puudutuksessa. Rajusta alusta päästiin parempaan suuntaan ja meidän tyttö on laitokselta lähtien ollut hyvin rauhallinen ja omannut rytmin. Katsekontakti oli viikon ikäisenä hallinnassa ja 3 viikon ikäisestä asti on kannatellut hienosti päätään ja huovan päällä tämä pieni pyörähti selältä mahalteen makaamaan. Pieni tyttöni on kova puhelemaan ja hymyilemään, seurassa hän on elementissään. Pienoinen syö, nukkuu ja jokeltaa, näillä on menty hyvin eteenpäin ja jokainen päivä pikkuisen kanssa on elämäni parasta aikaa. Viikot ovat täynnä vauva perheen arkea ja elämää, joissa lapsen ehdoilla mennään.