Forever Lost

11 helmikuuta 2014


Verellä kastettu,
tunteita sitäkin enemmän vuodatettu.

Sydän täynnä tuskaa ja kipua, tunteet raapivat ihoani. Syvä haava rinnassani, vuotaa purppuran punaisia pisaroita. Ne kantavat tuskani ja valuvat alas, loputtomaan kuiluun. Ulkokuoreni hajoaa yksitellen pieninä palasina, raapien sisintäni.

Veriset askeleet kantavat eteenpäin, silmät sidottuna, kuoleman ovella. Viimeinen henkäys, mustat kyyneleet, peittävät kaiken valkoisen. Raskain askelin elämä pudottaa minut, ikuiseen painottomaan tilaan.

Loputtomaan syvyyteen uponnut, elämää joskus paennut, kaiken menettänyt. 
En tunne enää mitään, ikuisesti kadonnut, luovuttanut.

Kyseinen kirjoitus käsittelee tuntemuksiani nuoruudesta, parisuhteesta. Tapahtumaa, jota en koskaan anna anteeksi, jota kannan sisälläni ikuisesti, sydämessäni.

Kirjoittanut 
Marianne Kallio