Onko tunneside rakkautta?

12 tammikuuta 2014

Yksinäisen tien kulkija

Monet meistä kokevat rankkoja ja helppojakin eroja. Ne vuodet, kokemukset, kaikki yhteenlaskettuna miettien "miksi jatkoin parisuhdetta, jos se ei toiminut?". Sitä huomaa eron jälkeen asiat toisesta näkökulmasta. Ja ymmärtää asiat paremmin, kuin parisuhteen aikana.

Itse huomasin entisestä suhteestani tunnesiteen pitävän meitä kiinni. Omalla tapaa suhteessä tärkeä asia, mutta se miten tunneside vaikuttaa molempiin, on tärkeää. Mahdollisesti sairaalloiseen tunnesiteeseen. Onko se pakonomaista yhdessäoloa ja toisen vahtimista, vaikka suhde ei toimi.

Onko tunneside rakkautta?

Se mitä itse huomasin pitkän, mutta silti vaikean ja moniaaltoisen suhteen kautta on se, että tunneside ei ole sama asia kuin rakkaus. Tunneside parisuhteessa voi olla joko todella hyvä tai huono asia, mutta tärkeä. 

Oman suhteeni jälkeen huomasin tunnesiteen olevan suhteemme alku ja loppu, ei se tärkein asia rakkaus. Rakkautta on toisen kunnioittamista, ymmärtämistä ja ainutlaatuisena pitämistä. Tunneside on taas asia erikseen. Se, joka pitää molempia yhdessä. Se riippuu paljon siitä millainen on suhteen alkutaipale. Onko se helppo vai liiankin monimutkainen, vaikuttaa paljon tulevaisuuteen.

Alussa sattui ja tapahtui paljon kaikenmoista asiaa ja vaikeaa tilannetta, joka toi vahvan tunnesiteen molempiin osapuoliin huonollatapaa. Mutta samalla aloin huomata suhteessa jo jonkilaista rakoilua kumppanini puolesta. Olisi silloin heti pitänyt ymmärtää, että suhde ei tule toimimaan ja jatkaa eteenpäin. Mutta minkäs sille teet, että kaikkea ei aina tajua tai välttämättä halua ymmärtää sillä hetkellä.

Pahimmillaan tunneside voi rikkoa parisuhteen, jos sitä ei voi käsitellä molempien osapuolien kanssa. Näin minulle kävi. Vaikka suhteessa olisikin joskus tunnekuohua ja riitelyä, sen pitäisi kasvattaa molempia hyvällätapaa. Ei sillä että sama rata pahenee ja jatkuu. 


Olenko kumppanilleni uhka?

Mitä jos kumppanini kokee vahvuuteni hänelle uhkaavana? Silloin kumppani ei ole tasapainossa itsensä kanssa, eikä parisuhde tule toimimaan. Ellei kumppani itse halua apua. Tilanteessa haastavaa narsistisen kumppanin kanssa on, että kumppani ei halua ymmärtää tai käsitellä asioita millään tavoin. Eikä minkään moista tukea saa, huumori on yleensä pilkkaamista ja asioista kuittailemista.

Parisuhteessa narsismisuus on erittäin hankala ja vaikea asia käsiteltäväksi. Varsinkin jos itse haluaa selvittää asioita, jotka mietityttävät. Mutta tietää jo, että jos avaa keskustelun tilanne riistäytyy käsistä toisen osapuolen vuoksi. Joka ei halua millääntavoin kuunnella ja ymmärtää toista. Vaan saa kuulla kaiken maailman saarnat mitkä asiaan eivät mitenkään liity. Myös huomasin joka ikinen kerta kumppanini hakevan itsesääliä monin eri tavoin. "Eli mä olen aivan hirveä ja kusipää ihminen!" tai jos yrittää keskustella nauretaan päin naamaan ja aletaan halventamaan toista. Jopa keskustelu hänen osaltaan kärjistyi karjumiseksi, ei pystynyt keskustelemaan, vaikka yritin ymmärtää ja tukea kumppaniani. Vaan keskustelu oli yksipuolista, koska kumppanini koki syytöksenä kaiken keskustelun avauksen. Hän ei halunnut kohdata asioita ja totuutta, ymmärtäväisin silmin. Itse jouduin tuntien tentteihin, jotka kestivät aamuihin asti. Tässä tilanteessa oli pakko nostaa kädet pystyyn, koska huomasin, että ei voi enää tehdä mitään.

Pahin leikki kuitenkin oli elämällä ja kuolemalla, mutta sitä aihetta en halua avata enempää. Se riittää mitä itse tiedän ja koin.